En omista tätä tarinaa, Harry Potteria, ja en edes Rowlingin miljoonia, huokaus! Nyt se on myönnetty. Mitä nyt vaan nautiskelen kirjoittelemisesta. Se paha tällä suomeksi kirjoittelulla on että vähämmän lukijoita kun enkun kanssa, syy miksi aloitin kirjoittaa enkuksi ensimmäisessä paikassa aikaisemmin.

Kappale 3

Voldemort istui alhaalla silmät suljettuina mietiskelemässä. Hän oli tekemässä samaa mitä hän oli tehnyt niin pitkän aikaa mutta nyt oli todellisen testin aika. Hän oli ollut opiskelemassa kuinka hän voisi käyttää hänen yhteyttään pojan kanssa ilman herättämättä kenenkään epäilyksiä. Onneksi myöhemmin hän huomasi että Harry oli liian suruissaan hänen rakkaan kummisetänsä johdosta tehdäkseen mitään ja näin ollen Voldemort pystyi tutkiskelemaan heidän yhteyttään vapaammin kuin hän oli kuvitellutkaan. Tähän mennessä hän olikin edistynyt melkoisesti viime kuukauden aikana. Hän pystyi tekemään Harryn näkemään täsmälleen mitä hän halusi niin kauan kuin hän oli unten mailla. Myöhemmin hän tajusi että Harrylla oli piilotettuja kykyjä sauvattomaan taikuuteen, jos hän vain tietäisi kuinka hallita sitä. Mutta parempi hänen kannaltaan koska nyt hän pystyisi käyttämään sitä Harryä vastaan ilman herättämättä epäilyksiä. Hän oli ollut harjoittelemassa tätäkin nyt viime aikoina ja hän oli jo siinä pisteessä että hän sai Harryn leijuttamaan jotain pieniä esineitä ilmassa niin kauan kuin Harry oli sikeässä unessa. Jos poika heräisi hänen mahdollisuutensa olivat menneet..

Niinpä hän oli tehnyt hänen suunnitelmansa tämän varaan. Ja tällä kertaa sen pitäisi olla vedenpitävä suunnitelma. Ensiksikin hänen piti löytää jokin asia mitä poika halusi enemmän kuin mitään. Tähän hän tiesi yhden vastauksen ja hänen nähdäkseen se olisi ainoa mikä voisi toimia, pojan kummisetä. Poika oli todellakin liian helppo jujuttaa, mutta hänen onnensa. Tietysti poika tiesi että hänen kummisetänsä oli jo kuollut, mutta unten mailla hän ei tajuaisi tätä 'pikkuseikkaa'. Tietysti hän voisi herätä väärään aikaan ja tämä olikin haasteellinen ongelma mutta Voldemort rakasti haasteita.

Hän päätti lähettää luotetuimman kuolonsyöjänsä pojan tädin luokse vähän "suostuttelemaan" tätä auttamaan pojan huumaamisen suhteen. Petunia voisi syöttää pojalle pienen liemen ja uni ei olisi ongelma. Tietenkään homma ei hoituisi ilman komennuskirousta mutta tämä ei olisi ongelma. Nyt hän oli varma että hänen suunnitelmansa voisi onnistua.

Viikkoa myöhemmin, Harry oli jälleen kerran Lirkusteritiellä ja Voldemort malttoi tuskin odottaa tulevaa iltaa. Hän katseli kun Bellatrix oli ohjailemassa Petuniaa ja se oli enää tunneista kiinni että hän pääsisi todella tositoimiin suunnitelmansa kanssa. Liemi minkä Petunia oli tulossa antamaan pojalle tulisi toimimaan puoli tuntia sen antamisen jälkeen täydellä teholla. Onneksi aine toimi kuitenkin luonnollisen unen oloisesti joten se ei voisi herättää mitään epäilyksiä näin ollen.

Jos Bellatrix oli ohjailemassa Petuniaa niin ei hänkään nyt toimeton ollut. Hän tarkkaili pojan tuntemuksia joka juuri nyt tunsi surua, katumusta ja yksinäisyyttä. Ja poika oli kokoajan unisempi minkä huomasi heidän yhteytensä voimistumisesta, joten pian olisi hänen aikansa toimia.

Lopulta Harry oli täysin unessa joten Voldemort kävi toimeen. Ensin hän muunteli Harryn unia niin että Sirius oli katselemassa Harryn makaavaa hahmoa. Tietenkin Harry vastasi tähän positiivisesti ja hymyili Siriukselle, juuri tätä Voldemort oli odottanut. "Sirius" kääntyi ovea kohti ja lähti kävelemään poispäin Harrysta. Tämä oli siis niin huvittavaa, Harry oli anelemassa hänen anteeksiantoaan. Joka ainoan kerran aikaisemmin kun hän oli nähnyt pojan hän oli ollut niin kovaa poikaa, anominen ei tullut kysymykseenkään. Kunpa poika olisi tiennytkin ketä hän oli anelemassa parhaillaan mutta se oli liian aikaista paljastaa hänen korttinsa. Seuraava osa voisi olla hiukan mutkikkaampi mutta hän oli varma hän pystyisi siihen vaikka hänellä ei ollut mahdollisuutta näin avoimeen harjoitteluun aikaisemmin. Hän käytteli pojan sauvatonta taikaa mestarillisesti ja "Sirius" meni ulos ovesta päätään pudistellen. Seuraavassa hetkessä hän sai vahvistuksen että suunnitelma oli todellakin toimimassa, poika ei enää anellut anteeksiantoa vaan oli myöntelemässä kuinka hän tappoi kummisetänsä. Hänen keskittymisensä joutui kovalle koetukselle koska häntä rupesi naurattamaan liikaa ja hän käytti Harrya oven sulkemiseen jotta saisi hetken rauhoittumisaikaa. Ainakin se oli varmaa että Harry otti tämän todesta. Ja hän oli todella oikeassa sillä Harry ryntäsi huoneesta ulos ja alakertaa kohti. Hänellä ei ollut aikaa "Siriuksen" uudelleen ilmestymiselle muutamassa sekunnissa mutta se ei ollutkaan niin paha ongelma kuin hän olisi voinut kuvitella. Poika syöksähti suoraan kohti eteisen kenkäräkkiä ja syöksyi maahan pää edellä. Nyt hän palautti "Siriuksen" kiireesti ja tämä oli oiva pikku tilaisuus pitää hauskaa työn ohella. Hän pisti "Siriukseen" nauramaan pojan mokailulle ja vaikutus oli sanoinkuvaamaton ja poika suuttui hänelle. Luoja kuinka helppo näkki hän oli. Nyt "Sirius" livahti ovesta ulos ja läimäytti oven kiinni takanaan. Hän oli sataprosenttisen varma että poika tulisi hänen peräänsä ja sitten loppu olisi niin sanoinkuvaamattoman tyydyttävää.

Hän oli kiitollinen että homma oli miltei tehty sillä nämä yhteydenpidot olivat jopa hänellekin väsyttäviä, etenkin jos hän piti yhteyden päällä liian kauan niin kuin hän oli tehnyt nyt. Juuri kun hän tarkkaili poikaa ajatustasolta käsin hän huomasi odottamattoman esteen hänen suunnitelmalleen, pojan setä oli herännyt. Nyt tämä piteli Harrya paikoillaan eikä päästänyt tätä menemään. Hän kuuli Vernonin huudon oven läpi saakka nyt ja hän tunsi kuinka Harry yritti paeta hänen näpeistään. Tämä alkoi olla todella väsyttävää ja jollei hän saisi poikaa pian ulos koko juttu räjähtäisi käsiin jälleen kerran. Hän ponnisteli jaksaakseen käyttää Harryn taikaa taas ja onnistui kun pojan paita repeytyi sopivasti. Sekunnin päästä poika olikin jo ulkona ja näki "Siriuksen" selkäpuolelta.. Nyt täytyi toimia nopeasti jottei juoma lakkaisi toimimasta niin kuin se voisi näin pitkän ajan jälkeen. "Sirius" kääntyi katsomaan Harrya kohden hymyillen ja poika oikeastaan jopa sulki silmänsä tyytyväisyydenpuuskassaan. Kaikki meni niin täydellisesti nappiin. "Sirius" sanoi,

"Se on okei, sinä pääset minun seuraani pian!"

Hän vaistosi hämmästyksen pojan ajatuksista ja hän tiesi nyt oli aika. Seuraavan kerran kun poika avasi silmänsä hän näki punasilmäisen Siruksen. Voldemort tarkkaili tyytyväisesti kuinka Harry tajusi mitä oli tapahtumassa mutta se oli liian myöhäistä. Voldemort heilautti hänen sauvaansa ja samassa kun Harry tuupertui maahan hän hävisi tyhjään ilmaan tyytyväisempänä kuin hän oli ollut kuuteentoista vuoteen.

Jatkuu!

Kerro mitä tykkäät. En osaa sanoa onko täällä paljon suomenkielisiä lukijoita mutta yritän ainakin, yrittänyttä ei laiteta. Pistä vähän kommenttia tulemaan, jooko?