Silloin oli ollut sateinen päivä. Tai, milloinpa sitä ei satanut jos tapahtui jotain ikävää. Se oli ihan kuin elokuvissa, säät vaihtelivat kummasti Edwardin mielialojen mukaan, koska Ed oli tietenkin elokuvan päähenkilö.

Siis silloin oli ollut sateinen päivä. Vaikka niinhän Centralissa yleensä oli Edin saapuessa sinne.

Hitto!

Oli ollut sateinen päivä! Piste!

Ed muisti tapahtumat varsin hyvin ja häntä häiritsi eräs asia kovasti. Siksi hän nytkin oli keskellä yötä valveilla sängyssään ja teeskenteli nukkuvansa, ettei Alphonse alkaisi häiriköidä. Tämä harvoin osasi olla hiljaa jos Ed mietti jotain asiaa vähänkin synkempi ilme kasvoillaan. Mutta jos ilme oli hämmentynyt, niin silloin Al ihan varmasti kyseli niin kauan, kunnes Ed oli valmis pehmustettuun pyöreään huoneeseen. Ja nyt Ed oli erittäin hämmentynyt, eikä todellakaan kaivannut Alia sekoittamaan häntä enää yhtään enempää.

Ed vilkaisi ikkunan suuntaan, muttei nähnyt ulos, koska verhot oli suljettu. Hän kuitenkin kuuli, kuinka sadepisarat ropisivat ikkunaa vasten, eli siellä satoi yhä. Toisaalta, eihän tapahtuneesta ollut kulunut tuntiakaan, joten oliko se ihme, että sää oli yhä sama?

Noin tunti sitten Ed oli kävellyt kohti juna-asemaa hakeakseen laukkunsa, joka oli unohtunut sinne. Alphonse oli jäänyt heidän huoneeseensa, koska yhden laukun hakemisessa ei pitäisi kestää niin kauaa, että Ed ehtisi tapattaa itseään sillä välillä. Näin siis Alphonse oli asian muotoillut.

Mutta oli sitten alkanut sataa, mikä oli Edin mielestä ihan yhtä tappavaa kuin mikä hyvänsä muukin. Eli Al oli väärässä. Jos Ed vaan ei olisi laskenut laukkuaan kädestään siksi pieneksi hetkeksi, kun otti vastaan kahvimukin, niin koko juttua ei olisi tapahtunut! Jos hän ei olisi halunnut ostaa kahvia automaatista ja siksi irrottanut otettaan laukusta, niin hän olisi muistanut pitää sen mukanaan hotellille asti! Mutta kävikö ikinä niin kuin olisi ihanteellista? Ei ainakaan Edille!

Laukku oli siis unohtunut ja Edin oli pitänyt mennä sateessa takaisin asemalle hakemaan sitä. Mutta pahinta oli se, kun hän oli saapunut asemalle, niin se oli ollut täysin autio lukuun ottamatta erästä henkilöä, johon Ed mieluummin ei olisi sillä hetkellä törmännyt. Kukas muukaan siellä oli ollut kuin eversti Roy Mustang.

Roy oli seisonut sateenvarjon alla ja pidellyt toisessa kädessään Edin laukkua. Eli Teräsalkemistilla ei ollut ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin mennä puhumaan tälle.

"Mustang", Ed oli sanonut äkäisellä äänellä saapasteltuaan Royn eteen. Mutta sen sijaan, että Roy olisi vastannut jotain sarkastista, tämä olikin astunut lähemmäs niin, että myös Ed oli ollut sateenvarjon alla suojassa. Jo se oli riittänyt hämmentämään Edin, mutta Roy ei ollut lopettanut siihen, vaan oli tarttunut häntä ranteesta ja kiskonut perässään aseman portaille, jossa he olivat suojassa sateelta. Siellä Tulialkemisti oli tehnyt nuotion keskelle portaita ja istuutunut. Hän oli myös viittonut Ediä istumaan, jonka hämillinen Teräsalkemisti oli tehnyt.

"Varo, ettet vilustu, Ed", Roy oli sanonut kummallisen huolehtivalla äänensävyllä. Ed ei ollut osannut muuta kuin nyökätä ja hivuttautua lähemmäs tulta.

"Minun oli ollut tarkoitus tulla teitä vastaan asemalle, mutta lähtö oli viivästynyt, enkä ehtinyt ajoissa paikalle. Sitten näin sinun laukkusi ja päätin jäädä odottamaan, että tulet hakemaan sen", Roy oli selittänyt Edille ilman eri pyyntöä. Roy oli ojentanut laukun Edille, joka oli napannut sen nopeasti syliinsä.

Miksi Roy oli käyttäytynyt sillä tavalla? Miksei tämä ollut kommentoinut Edin typeryyttä yleensä unohtaa laukku asemalle? Tämä oli sen sijaan käyttäytynyt erittäin huolehtivasti Ediä kohtaan ja se karmi kyseistä henkilöä.

"Edward?" Roy oli kysynyt Edin pysyessä vain hiljaa. Roy oli myös kutsunut Ediä etunimellä sen sijaan, että olisi sanonut "Teräs", kuten yleensä.

"Mitä?" Ed oli kysynyt hiljaisella äänellä. Hän oli halunnut äkkiä pois siitä tilanteesta, sillä tämä erillä tavalla käyttäytyvä Roy oli hänelle aivan vieras. Ei ollut vanha kunnon eversti, joka olisi lähinnä nauranut Edille, koska tämä oli märkä. Ei Royn kuulunut tehdä hänelle nuotiota ja käyttäytyä kuten… isoveli tai jokin!

"… ei mitään. Tai… haluatko sateenvarjon? Kun palaat takaisin. Ettet kastu", Roy oli mutissut. Tämän käytös oli silloin taas muuttunut! Aivan kuin Roy olisi myös ollut hämmentynyt, vaikka kyseinen pirulainenhan itse aloitti koko jutun!

"Öh… joo, kiitos", Ed oli itse hölmönä mennyt sanomaan. Hän oli ollut niin sekaisin, että oli sanonut ensimmäisen vastauksen, mikä oli tullut mieleen, eikä se valitettavasti sillä kertaa edes sattunut olemaan ärsyyntynyt vastaus.

Roy oli hymyillyt Edille tavalla, joka myös oli aivan uusi. Eikä Ed pystynyt unohtamaan sitä hymyä! Se muistutti häntä liikaa jostain, mitä hän ei saanut mieleensä. Jostain, mitä oli vaikea yhdistää Roy Mustangiin.

Ed oli itsekin hymyillyt, tosin hän tajusi sen vasta nyt, kun makasi sängyssään ja kertasi tapahtumia päässään. Eikä hän osannut muodostaa sitä samaa hymyä kasvoilleen uudestaan, se ei vain onnistunut.

Ed oli saanut Roylta mukaansa tämän ainoan sateenvarjon. Tosin sitäkään hän ei ollut huomannut vielä silloin. Hän oli huomannut vain sen, että Roy jäi edelleen istumaan portaille sen jälkeen, kun Ed lähti tarpomaan sateeseen. Ja vaikka Ed oli halunnut tilanteesta pois, niin sillä hetkellä hän olisi halunnut palata takaisin. Hän ei kuitenkaan ollut pystynyt siihen, vaan oli jatkanut matkaansa.

Edward halusi olla Roylle vihainen, koska tämä häiritsi hänen yöuniaan tuolla tempauksellaan. Ed halusi sanoa huomenna Roylle suorat sanat siitä, ettei tämä saisi käyttäytyä noin epäilyttävästi Edin seurassa.

Mutta.

Se oli tuntunut oikeastaan… jotenkin mukavalta. Siis se, että Roy huolehti hänestä. Ikään kuin… Ed ei osannut sanoa miltä se tuntui. Hitusen tutulta, mutta… sitä oli vaikea määrittää. Tai sitten Ed oli vain väsynyt.

Mikä hyvänsä syy olikin niin… toivottavasti Roy käyttäytyisi noin jatkossakin. Ehkä Ed sitten tunnistaisi sen. Ehkä hän tietäisi sitten, mitä hänen kuului ajatella Roysta.