Päivä, jolloin kaikki muuttui alkoi tavallisesti, kuten kaikki muutkin päivät. Tai niin tavallisesti, kuin Ozissa yleensä oli mahdollista.

Miguel oli ollut hereillä jo kauan ennen sellien automaattiovien avautumista ja aamulaskentaa. Todellisuudessa hän ei ollut saanut nukuttua silmällistäkään sinä yönä, hän oli vain teeskennellyt nukkuvansa, jotta saisi olla rauhassa Alonzon palvonnalta ja tuon pidemmän miehen jatkuvilta huomionosoituksilta. Tuon miehen käytös sai kylmänväreet kulkemaan hänen selkäpiitään pitkin. Miguel vilkaisi olkansa yli tuota vielä nukkuvaa miestä ja puisti päätään rasittuneena ennen kuin kääntyi taas katselemaan ulos sellistään aamuhämärässä lepäävää, häiritsevän hiljaista kristallikaupunkia.

Aikaisemmin Miguel ei ollut koskaan välittänyt sen suuremmin siitä, kenen kanssa hän sellinsä jakoi, kunhan hän saattoi olla varma siitä, ettei hänen sellitoverinsa puukottaisi häntä yöllä hengiltä hänen nukkuessaan. Torquemada oli kuitenkin erikoistapaus ja koska Miguelilla ei ollut mitään hajua miehen todellisista aikeista sai hänet pysymään koko ajan varuillaan ja nukkumaan puukko tyynynsä alla. Alonzo oli kertonut hänelle, että halusi hänet mukaan huumebisnekseen. Että hän saisi koko ihmemaa Ozin valtaansa uusilla taikapillereillään, joista hän käytti leikkimielistä nimitystä Kohtalo.

Miguel hymähti ajatellessaan asiaa. Kuinka osuva tuo nimitys olikaan ottaen huomioon, mitä Carlolle oli sattunut muutama viikko sitten, kun tämä oli innostunut leikkimään Torquemadan uusilla leluilla. Miguel saattoi vaikuttaa mielipuoliselta ja sitä hän varmasti olikin, mutta se ei kuitenkaan tehnyt hänestä typerää. Ja olisi ollut äärimmäisen typerää luottaa Alonzon kaltaisen miehen sanoihin. Miguel oli viettänyt tarpeeksi aikaa Oswaldissa ja kohdannut tarpeeksi kieroilevia paskiaisia tietääkseen, milloin joku valehteli tai jätti jotakin tärkeää kertomatta. Ja Alonzon tapaus oli ilmiselvä. Tuo keikistelevä drag-queen saattoi pystyä kätkemään asioita häntä alati palvovalta hinttarilaumaltaan, mutta Miguel osasi lukea ihmisiä paremmin, kuin mitä muut vangit tiesivät ja se oli onnettaren suosion lisäksi yksi niistä syistä, miksi hän oli säilynyt hengissä näinkin kauan. Merkit olivat täysin selvät kenelle tahansa, joka osasi lukea ihmisiä oikein. Tässä ei ollut kyse pelkästä bisneskumppanuudesta ja huumekaupasta. Ei. Miguel tiesi, että Torquemadalla oli mielessään jotain muutakin, kuin pelkkä kumppanuus ja hän oli täysin varma siitä, ettei hän tulisi pitämään tuon viekkaan latinon aikeista.