Ihminen. Susi. Ihmissusi. Mitä väliä millään näillä asioilla enää on? Ja silti en voi olla kysymättä itseltäni, miksi en riitä? Olisiko hän valinnut minut, jos olisin ollut yrityksissäni hienovaraisempi? Jos olisin ollut kypsempi? Olisiko minulla ollut paremmat mahdollisuudet, jos kuuluisin niihin?

Ajatus saa niskavillani pystyyn ja kuvotan itseäni, kun edes ajattelen sellaista. Bella olisi valinnut Edwardin, vaikka se iilimadonkuvatus olisi ollut – olisi ollut – en keksi mitään, mikä olisi vampyyria kuvottavampi olento.

Onko vika siinä, että ihoni on lämmin ja pehmeä? Lapselliset ajatukset kiusaavat, vaikka vastaan yhä uudelleen itselleni, ettei se ole minusta kiinni. Se ei turruta kipuani tippaakaan.

Kiihdytän vauhtiani.