"Nyt kun olemme päässeet yli vähäisistä erimielisyyksistämme, uskallan kai pyytää sinulta vielä yhtä pientä palvelusta?"

Ranska totesi miltei kuin ohimennen, kuin asia olisi varsin vähäpätöinen. Mutta Venäjä oli rankan historiansa aikana oppinut lukemaan rivien välistä, ymmärtämään sitä mikä jäi sanomatta. Ranska käyttäytyi - mikäli edes mahdollista - tavallista keikarimaisemmin kuin yleensä, tämä ei tulisi pyytämään häneltä mitään pientä.

Venäjä korjasi asentoaan tuolissaan. Kesäkuinen päivä oli juuri sopivan helteinen, edes kaulahuivi, jota hän piti aina kaulassaan, ei saanut hänen oloaan tuntumaan tukalalta. Ranskan onneksi he kuitenkin pitivät pienimuotoista kokoustaan lautalla joen keskellä. Sisään virtasi mukavasti viilentävää ilmaa.

"Ainahan kysyä voi."

Venäjä vastasi, yhä ystävällisesti hymyillen. Hän ei pitänyt siitä, että joku halusi hänen toimivan käskyjensä mukaan, mutta ainakin Ranska tuntui kohtelevan häntä kuin tasaveroista liittolaistaan. Siitäkin huolimatta, että Venäjä oli täällä tänään vain sen vuoksi, että oli aiemmin hävinnyt sodan Ranskaa vastaan. Ah, miten tuskaisa muisto. Venäjän suupielet nykivät hieman.

"Varmasti tiedätkin", aloitti ranskalaismies, "että lähes koko Eurooppa on nykyisin määräysvaltani alla. Siis lähes. Nyt kun sinä olet kääntynyt puolelleni, eikä heikkoon kuntoon lyödystä Preussista ole vastusta, ainoa todellinen esteeni maanosan hallitsemiseen on Englanti."

"Englanti nyt tunkee nenänsä aina sinne minne se ei kuulu.", Venäjä tokaisi. Jostain kumman syystä Ranska ja Englanti tuntuivat olevan aina napit vastakkain, oli kyse mistä tahansa. Eipä silti, tapelkoot keskenään, tuumi Venäjä. Oli aina hyödyllistä jos mahdolliset vastustajat kuluttivat toinen toistensa voimat loppuun.

"Englantia ei ole helppoa saada polvilleen, koska hänen talonsa sijainti meren keskellä on niin edullinen. Siksipä aionkin kääntää tilanteen omaksi hyödykseni ja eristää hänet", Ranska jatkoi myhäillen. "Mutta tämä ei onnistu, ellen saa hänen nykyisiä kauppakumppaneitaan mukaan juoneen. Tässä kohtaa sinä astut kuvioihin, mon ami!"

"Minä?", Venäjä kysyi viattomasti, yhä edelleen suu virneessä.

Ranska otti esiin muutamia kuvia läheisestä lipastosta ja iski ne pöydälle. Ruotsi, Tanska ja Portugali poseerasivat kuvissa kuka mitenkin. "Haluan, että autat suostuttelemaan heidät puolelleni. Haluan, että he lopettavat kaiken kanssakäymisensä Englannin kanssa. Kun Englanti on yksin, nälkäinen ja eristetty muista, hän joutuu matelemaan luokseni ja anomaan pääsyä alaisekseni. Sinun, umh, suostuttelukykysi takaavat sen, että hänen viimeisetkin liittolaisensa kääntävät hänelle selkänsä."

Venäjä katseli pöydällä olevia kuvia. Hän ja Ranska olivat sopineet jo muutamista muista palveluksista toisilleen, eikä tämä vaikuttanut kovin vaativalta tehtävältä. "Hyvä on, tästä voi tulla hauskaakin."

"Tiesinhän, että sinuun voi luottaa!" Ranska huudahti ja pomppasi halaamaan ystäväänsä. "Ota ensimmäiseksi kohteeksesi Ruotsi. Käytä mitä keinoja haluat, puhu hänen kanssaan, uhkaile, aloita sota, kidnappaa hänen partnerinsa ja kiristä hänet sopimukseen. En välitä mitä teet, kunhan hän vain myöntyy kääntymään puolelleni."

Venäjä nyökkäsi iloisesti päätään.