Art and Artifice
(Taidetta ja teennäisyyttä)
Ikäraja: T, myöhemmin M (T=Teen, M=Mature)
Genre: Romance
Pairings: ItaNaru, yksipuol. SasuNaru, KibaHina, ZabuHaku
Summary: elämä ei ole ikinä kohdellut Narutoa kovin hyvin, mutta hänellä on taitoa ja päättäväisyyttä. Hän haluaa vain päästä haluamaansa yliopistoon. mutta hänen kaksoiselämänsä tuottaa ongelmia.

- 1 -

"Joten, nyt olet yhtäkkiä huolestunut?" Haku käytti jälleen terapiaääntään. "Olit aivan innoissasi tästä aikaisemmin." , hän lopetti työskentelemisen kokonaan ja nojasi taaksepäin tarkistaakseen nopean muutoksen vaalean ystävänsä maalauskankaalla. Naruton kasvot vääntyivät tiedostamattomaan murjotukseen ja hänen sutinsa jäljet olivat julmia ja karkeita pyyhkäisyjä. Se ei kuitenkaan estänyt eriskummallista kaunotarta jatkamasta maalaustaan. Haku oli melkein kateellinen. Hän itse oli lahjakas omasta puolestaan, mutta hänen oma tyylinsä oli hyvin erilainen verrattuna Naruton tyyliin ja hän oli varma, että jos hän yrittäisi maalata Naruton tavalla siitä tulisi yksi sekasotku.

"No, nyt olen 'tehnyt' sen", Naruto vihdoin vastasi. "Aikaisemmin vain kuvittelin. Ajatteleminen ja 'tekeminen' ovat kaksi erillistä asiaa. Olisin voinut kuvitella loputtomiin enkä ikinä tuntenut seuraamuksia. Nyt oikeastaan saan vastauksen. Mitä minä teen, jos en pääse sisään?"

"En oikeasti usko, että sinulla on mitään huolehdittavaa. Olen varma, että meidät molemman hyväksytään.", Haku rauhoitteli ystäväänsä. Sitten hän naurahti ystävänsä hurmaavalle, puoliksi toiveekkaalle ja puoliksi epätoivoiselle, ilmeelle, jonka tämä heitti Hakulle. "Ja koska me molemmat 'olemme' pääsemässä sisälle", hän jatkoi, "me otamma ohjatun esittelyn paikkaan tasan viikon päästä.", Naruto kirkaistui välittömästi.

"Oikeasti?!"

"Ihan oikeasti. Olen jo ilmoittanut kansliaan, että meiltä jää väliin tunteja tuona päivänä.", Haku näytti kohtuullisen tyytyväiseltä itseensä. Naruton mielialan noustua huomattavasti, he juttelivat hieman alkaessaan laittaa välineitä pois.

Kun he kävelivät pois heidän edistyneen taiteen tunniltaan, Naruto nosti ylös hänen ylisuuren huppunsa ja hiljeni. Hän ei puhunut paljoa paikkojen, jotka hän tunsi kotoisiksi, ulkopuolella. Kaiken lisäksi hän tunsi olevansa erityisen sisäänpäinkääntynyt tällä hetkellä.

Hän oli vain vähän aikaa sitten toimittanut portfolionsa Konohan Yliopiston Edistyneiden Taiteiden-linjalle (KYET) ja jokaisen päivän myötä hänestä oli tullut yhä hermostuneempi sen takia. Haku ehkä pystyi sivuuttamaan sen kuin ei mitään, mutta koulu tunnettiin valikoivasta tavastaan. Naruto oli kuullut useamman kuin yhden henkilön yrittäneen sisään pari kolme kertaa ja jokaisella kerralla hylätty. Se oli kovin hermostuttavaa. Narutolla ei ollut muita kiinnostuksen kohteita. Hän oli säästänyt sitä varten ja työskennellyt koko lukionsa ajan kohteenansa KYET. Hän oli asunut halvimmassa kolo-seinässä-asunnossa ja vältellyt kaikkia mahdollisia lisäkuluja. Hän oli jo nyt kuin riutuneen taiteilijan esikuva. Hän..hän.. hän oli juuri kävellyt jotain päin.

Naruto havastui pohdinnastaan ja katsoi ylös… Uchiha Sasuken kammottavaan naamaan. Tummahiuksisella pojalla oli hyvin tutuu virne naamallaan. Blondi välittömästi tiputti katseensa takaisin käteen rinnallaan joka oli pysäyttänyt hänet. Päästäen luovuttaneen huokaisun odottaen mitä tahansa mikä oli tullakseen 'tällä kertaa'. Käsi hänen rinnallaan yhtäkkiä kiertyi nyrkkiin keräten kankaan ja Naruto tunsi raahautuvansa ulos auringonpaisteeseen. Hän kuuli Uchihan ystävien ja muutaman sivustakatsojan hihittelyn ja naureskelun kun hänen laukkunsa riistettiin hänen olkapäältään ja kaadettiin ylösalaisin hänen edessään. Muutamalla ravistuksella Uchiha varmisti että kaikki sisältö oli maassa ja heitti laukun läheisen puun oksille.

Naruto ei protestoinut ja pidempi poika virnisti ja jätti hänet seisomaan sinne. Suositun nuoren joukko käveli pois, ympäröiden Uchihan, nauraen ja kehuen, kuin tämä olisi tehnyt jonkin suuren saavutuksen. Naruto vain huokaisi kerran, ennen kuin keskittyi laukkunsa noutamiseen. Paskiaisen oli ollut pakko heittää se pajuun. Puu oli halvatun vaikea kiivetä! Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin hän pyyhkäisi viimeisetkin tavaransa laukkuun ja nopealla silmäyksellä kelloonsa, hän lähti juoksemaan pois koulun alueelta ja alas katua. Mielessään hän kirosi Uchihan luultavasti 'miljoonatta' kertaa. Nyt hän oli myöhässä töistä, jälleen.

Raidou katsoi ylös paikaltaan tiskin takaa, kun kello soi oven aukeamisen merkiksi läpi huoneen. Aa, siellä oli hänen AWOL työntekijänsä.

"Anteeksi! Olen pahoillani, että olen myöhässä!" Naruto puuskutti. Hän vajosi alas, käsi polvellaan ja toinen edelleen oven nupilla tukea ottaen. Raidou pudisti päätään ja odotti pojan saavan henkensä tasattua. Hetkeä myöhemmin, Naruto nousi suoraksi viimeisellä hengenvedolla ja vihdoin astui kokonaan sisään, antaen oven heilahtaa kiinni takanaan.

"Naruto, oliko sinulla jälleen ongelmia sen Uchihan kanssa?" Poika veti huppunsa alas ja katsoi ylös lammasmaisesti.

"Aa joo, mutta älä huolehdi. Vain laukku kärsi tällä kertaa.", hän vitsaili aurinkoinen hymy naamallaan. "Hän taisi olla hyvällä tuulella, itse asiassa. Hän ei edes sanonut sanaakaan ja teki siitä nopeaa ja kohtalaisen kivutonta."

"Aww, Kyuubi! Miksi et vain luovuta ja anna meidän hakata paskiaisesta sisuskalut ulos?" kuului Kotetsun tuttu ääni, juuri kun Naruto tunsi raskaan kädenlaskeutuvan olkapäilleen. Izumo, joka oli myöskin juuri tullut takahuoneesta, risti käsivartensa ja nyökkäsi.

"Niinpä. Käteni ovat kutisseet halusta päästä käsiksi pikku paskiaiseen jo jonkin aikaa.", hän lisäsi. Genma oli tullut nojaamaan tiskille. Hän katsoi poispäin muista ja joku olisi saattamut kuvitella, ettei tämä huomioinut keskustelua, mutta hän myös nyökkäsi ja päästi pienen äännähdyksen. Naruto huokaisi ja kasoi työtovereitaan. Heistä oli tullut kuin perhe Narutolle ja hän arvosti heidän huolenpitoaan (vaikkakin omalla tavallaan). Hän inhosi tuottaa heille pettymyksen.

"Sori, kaverit. Tiedän, että te haluatte auttaa ja tiedän että paskiainen luultavasti ansaitsee sen, mutta minun ei tarvitse kestää häntä enää kovin kauaa. Valmistuminen on ihan nurkan takana ja en erityisemmin haluaisi osallistua mihinkään lisädraamaan, jos vain mahdollista.", Naruto antoi heille kaikille varoittavan katseen puhuen, "Ja olen varma, että jotakin kautta se palaisi minulle takaisin ja iskisi omaan nilkkaan." Hän mutisi itselleen ennen kuin katsoi ylös antaen yhden henkeäsalpaavista hymyistään. "Lisäksi on hyvä pystyä katsomaan taakseen koko kappaletta ja tietää, että selvisin siitä omin avuin, eikö?"

"Mitä vain sanot, Kyuubi-chan.", Kotetsu virnisti hänelle takaisin. Oli mahdotonta olla eri mieltä. Poika oli kuin luonnonvoima. Häntä ei voinut kieltää. "Mutta….jos ikinä muutat mieltäsi….", loput porukasta huokaisivat ja jättivät asian sikseen. Naruto siirtyi tiskin taakse iloisesti tehden itsensä mukavaksi, poistaen hupparinsa. Tiukka toppi alla näytti hänen timmiä vartaloaan, kuten myös pienen kiusaavan palan suurta tatuointia, joka oli johtanut hänen lempinimeensä työkavereiden kesken. Kun hän oli kuullut legendan yhdeksänhäntäisestä demoniketusta, Kyuubista, yhdellä tunneistaan, hänelle oli tullut vahva mielikuva siitä. Hän pystyi näkemään uskomattoman tatuoinnin päässään ja hän tiesi että se oli kuva jonka hänen oli saatava.

Hänen ystävänsä työpaikalla olivat innoissaan siitä, että hän oli vohdoin hankkimassa tatuoinnin.. He olivat kiusoitelleen ja houkutelleet häntä tekemän sen koko vuoden. He olivat jopa yrittäneet syyllistää häntä väittämällä, että hän sain heidät näyttämään huonoilta, työkennellen tatuointipaikassa ilman tatuointia. Kuitenkin, tatuointi oli pysyvä ja Naruto kieltäytyi ottamasta yhtä ennen kuin löytäisi täydellisen. Jokaisen leuka oli tippunut maahan, kun Naruton täydellinen tatuointi oli tajuttoman iso. Itse asiassa, naruton täytyisi olla täysin alasti, jotta koko tatuoiti näkyisi.

Siinä oli yhdeksän punaista häntää, rajattu ja varjostettu mustalla ja tummanruskealla. Ne pyörteilivät pois hänen selkärankansa juurelta, hajaantuen ylä- ja alapuolelle hänen vartaloaan seuraten hänen lihastensa ja luuston luonnollisia muotoja. Kaksi kiertyi hänen rintäkehäntä ympäri, nännien ylä- ja alapuolelta. Kolmas tuli hänen olkansa yli seuraten solisluun rajaa. Neljäs kiipesi ylöshänen niskaansa hipaisten hiusrajaa ja viides seurasi selkärangan sivussa ja seurasi vasemmalle olkapäälle ulkopuoliseen mutkaan. Seuraava kiertyi hänen kylkensä ympärille ja laskeutui alas hänen lantionsa kallistumaa, kun kolme viimeistä menivät alas hänen takapuolensa vasenta puoliskoa myöten kiertyen hänen jalkojensa ympärille, kaksi yhteen suuntaan, yksi toiseen. On kai tarpeetonta sanoa, että siinä oli suuri työ. Kotetsu ja Izumo olivat olleet valmiita hylkäämään etuoikeuden tehdä tämä tatuointi (Genma rei'ittäjänä oli ulkona hommasta saman tien), mutta Naruto oli halunnut Raidoun tekevän työn. Yhden syyn takia, silloin olisi vähemmän pervoja huomautuksia ja nuori blonbi hieman ihaili pomoaan. Hän oli erittäin kiitollinen miehelle mahdollisuudesta, jonka tämä oli antanut ja kaikesta mitä tämä oli tehnyt hänelle.

Kun naruto oli muuttanut kaupunkiin, hän oli ollut täysin yksin ja hänellä oli ollut vaikeuksia luottaa keneenkään. Hän oli viettänyt muutamat viimeiset vuodet käyden läpi joukkoa vähemmän-kuin-kelvollisia sijaisperheitä. Hänen viimeisin huoltajansa oli ollut juoppo, jolla oli väkivaltaisia ominaisuuksia. Naruto yleensä pyrki välttelemään häntä olemalla huoneessaan, esittäen nukkuvaa aina kun tämä tuli kotiin myöhään illalla. Yhtenä iltana kuitenkin, mies oli tullut ajoissa kotiin ja napannut Naruton tekemässä välipalaa. Järjettömässä vihassaan, hän oli napannut pojan ja heittänyt tämän maahan. Pitäen hänet maassa, mies oli napannut läheltä veitsen jota Naruto oli käyttänyt ja ja veti kolme viiltoa pojan molempiin poskiin. Tietenkin, niin pysyvien ja selkeiden todisteiden avulla, oli helppoa saada mies toimitettua vankilaan. Oikeus jopa päätyi hyväksymään Naruton anomuksen vapautukseen, jonka jälkeen poika päätti muuttaa kokonaan toiseen kaupunkiin. Hän oli aloittanut lukion pian muuton jälkeen, päättäväinen pärjäämään hyvin, mutta hän oli hyvin tietoinen arvistaan ja oli piilottanut ne ylisuuren hupun alle.

Hallitus auttoi hänen asumiskustannustensa kanssa, mutta Naruto tiesi että hänen oli otettava työ säästääkseen tulevaa koulutusta varten. Hän oli hakenut työpaikkaa hänen yhden taitonsa avulla ja oli päätynyt Shurikenin Tatuointi ja Lävistys-studioon. Nämä ihmiset olivat nähneet hänen taitonsa ja kehittyvän potentiaalin. He olivat ottaneet hänet ja saaneet hänet tuntemaan itsensä tervetuleeksi ja lopulta, tarpeeksi kotoisaksi ja turvalliseksi ollakseen oma itsensä. He opettivat hänelle kaiken mitä hän tiesi ammatista. Narutosta oli tullut erittäin hyvä tatuoija ja hän oli velkaa siitä kaikesta heille. Tunkien hupparin laatikkoon juuri kuin studion ovikello soi jälleen, hään kääntyi ympäri tervehtimään asiakasta ystävällisellä hymyllä.

A/N: Minä toivoo minä olla nopee kirjottaa ja kääntää. Mii odottaa palautetta itse kirjoittajalle ja kääntäjälle toimitettavaks. *grin*